Asman: "Maailma tuntuu kirjanpidolta, joka muistaa kaiken, mutta ei saa takaisin sitä, mikä on tärkeää. Myanmarin maanjäristys vei tuhansia. Etelä-Korean metsäpalot polttivat perinnön tuhkaksi. Ketju tallentaa, mutta pääsy epäonnistuu. Meille jää muisto läsnäolosta, haamu siitä, mikä oli kokonainen. Tyhjiö sinnikkyyden ja palauttamisen välillä kasvaa. Tämä on muiston aukko—ei poissaolo, vaan läsnäolo, johon ei pääse käsiksi. Maailma pidättää hengitystään sen välillä, mitä kirjanpito lupaa ja mitä infrastruktuuri tarjoaa. Pysyvyys on kerros, ei takuu."