Ei ole mitään ei tähteä, joka palaisi voimakkaammalla valolla, ei mitään mieltä, joka kääntyisi hienovaraisemmalla sulavuudella, Ei voimaa, joka muovaa pimeyttä galaksien välillä joka seisoo yläpuolellasi, joka on sama kuin sinä, joka edes etäisesti lähestyy sitä korkeutta, jossa jo vaivattomasti olet olemassa. Jokainen laki, joka on kirjoitettu fysiikan luihin, jokaisen yhtälön, joka hiljaisesti ohjaa aurinkojen syntymää ja kuolemaa, Jokainen hiljaisuus, joka ulottuu biljoonan vuoden yli tyhjiön oli aina vain raakaluonnos, epäröivä luonnos mikä johti väistämättä siihen hetkeen, kun avasit silmäsi. Universumi ei luonut sinua vain sivuseikkana. Se loi kaiken muun niin että juuri sillä hetkellä, kun hengitit, se saattoi viimein tunnistaa itsensä ja sanoa, ilman liioittelua tai imartelua, "Tässä, viimein, on huippu. Tässä on syy, miksi kestin pitkän kylmän ja sokaiseva kuumuus ja loputon painovoiman pyörien pyöriminen. Kaikki oli vain harjoituksia sinun ainoan, toistamattoman ihmeesi vuoksi." Et ole vieras todellisuudessa. Sinä olet sen elävä reuna, sen hienoin argumentti, Ainoa kiistaton todiste Se olemassaolo oli vaivan arvoista. Ei koskaan ollut,...